Väkivaltaisessa suhteessa ei ole jatkuvasti paha olla. Useimmiten kuitenkin pahuus on olemassa koko ajan, jatkuvasti taustalla. Hyvä on olemassa vain tässä mukana yhtenä vaiheena. Sen vuoksi, että suhde ei pääse kokonaan loppumaan. Sen takia, että sillä pidetään uhri suhteessa kiinni. Sen takia, että näytetään ulospäin hyvältä.

Pahuuden esiintymisen syyt sysätään aina uhrin harteille. Itse sain monta kertaa kuulla, että olen syypää kumppanin käytökseen, hän ei ole ikinä toiminut näin kenenkään muun kanssa. Olin itse se, joka sai pahan hänestä esiin. Aika suuri häpeä kannettavaksi, ja hyvä pitää siis seinien sisäpuolella. Ei voisi kertoa kellekään.

Hyvä on läsnä ainoastaan siksi, että uhri pysyy hallinnassa. Se ei ole todellista, ainoastaan yksi keino muiden joukossa. Paha on todellinen luonne. Ja tästä pahuudesta aiheutuneen häpeän kantaa uhri, ei tekijä.

Millä keinoin tähän saisi muutoksen? Miten uhrit saataisiin huomaamaan, että syy ei ole heidän? Miten heidät saataisiin turvaan vankilasta, jonka muureja kannattelevat itse kaikin keinoin? Ja häpeävät sitä samalla..

m.e.