Henkinen väkivalta suhteessa, narsismi

 

Sadoissa, tuhansissa, ehkä sadoissatuhansissa perheissä piileskelee vaiettu peikko. Niissä kodeissa tehdään kaikkensa, jotta se ei näkyisi ulospäin, peikko riehuu vapaana aina siihen asti, kun joku ulkopuolinen saapuu paikalle. Silloin peikko on piilossa. Ja monikaan aikuinen ei enää usko satuihin. Miten voisit kertoa sellaista, joka kuulostaa epätodelliselta. Saada ihmiset uskomaan, kun et edes itse usko, missä tilanteessa olet.

Paha olo ja tilanne on niin hävettävää, että sen esiintuominen koetaan tietoisesti tai tiedostamattomasti ylivoimaisena. Tilanne voi olla myös niin sekava, että sitä on vaikea kuvailla. Voi pelätä itse kuulostavansa hullulta, tai voi jopa tuntea itse itsensä jotenkin hulluksi. "Pakko olla itsessä jotain vikaa". Julkisuudessakin tuodaan esille hyvin omituisia kuvauksia uhreista, ihan kuin tilanne olisi ollut jotenkin ennalta aavistettavissa tai oma valinta. Vasta kun sen on kokenut itse, voi todella tietää mitä henkinen väkivalta tai narsismi oikein tarkoittaa. Sen jälkeen uhreja ei syyllistä enää ikinä.

Se viha, syyllistäminen, pelko, manipulointi, vallankäyttö, pahuus.. se peikko joka elelee koko ajan arjessa. Normaalit säännöt elämästä ja parisuhteista eivät todellakaan päde tällaisissa suhteissa. Käsittämätöntä on, kuinka julma ihminen voi toiselle olla. Ja varsinkin se, kuinka voi tällaisen ihmisen antaa elää lähellään. Kuinka siitä kaikesta voi tulla jopa riippuvaiseksi, ei halua epäonnistua ja häpeää tilannettaan, mutta häpeää ennenkaikkea sen paljastumista muille. Ei uskalla lähteä. Ulkopuolinen ei voi käsittää mitä kaikkea peikko tuo mukanaan ja kuinka järkyttävällä tavalla se pitää valtaa käsissään. "Sehän on niiiin lupsakka, mukava ja ihana aina", edes lähimmät ihmiset eivät tiedä. Uhri saadaan eristettyä kaikesta normaalista. Peikko pitää valtaa käsissään ja määrää jopa sen, kuinka uhrin pitää tuntea. Kukaan ulkopuolinen ei edes usko, mihin kaikkeen peikko pystyy.

Ensimmäinen askel on tunnistaa tilanne, missä elää. Huomata, että toisen käytös ei todellakaan ole normaalia. Ymmärtää, että suhteessa kuuluu tuntea turvallisuutta, olla samalla puolella ainakin suurimman osan ajasta, tukea toinen toistaan. Suhteessa saa olla myös itsenäinen, tehdä omia päätöksiä, harrastaa ja tavata ystäviään ilman toisen lupaa. Ja ilman niistä seuraavaa syyllisyyttä.

Jos joku olisi varoittanut ennenkuin oli liian myöhäistä, en olisi varmasti edes uskonut. Nyt uskon, ja vahvistun päivä päivältä. Todisteita kumppanin pahuudesta suhteen aikana kertyi kyllä jatkuvalla syötöllä, mutta se on niin ovelaa, että vaatii paljon huomata ja ymmärtää sitä edes itse. Suhteen aikana heikkenin, puolison painaessa alas, lannistaessa vähä vähältä pienemmäksi ja heikommaksi, arvottomammaksi. Pahimpina hetkinä mietin, kuinka pitkään ihminen voi selvitä tällaisesta hengissä. Henkinen väkivalta on sellaista, joka vaikuttaa ihan joka elämän alueella. Tappaa henkisesti. Jatkossa on aika siirtää tuo pienuus ja arvottomuus sekä syyllisyys sille, jolle se kuuluu. Ei minulle, eikä sinulle, joka tätä luet.

 

m.e.