Muutama vuosi sitten kumppanini herätti minut yht'äkkiä, keskellä yötä. Hän oli ollut kavereiden kanssa viihteellä. Minä olin herätykseen ja kiukkuun tietenkin silti syyllinen. Hän repi minut sängystä ylös laukoen samalla totuuksia, kuinka saan hänet käyttäytymään näin, olen huora ja silti pystyn nukkumaan. En koe edes syyllisyyttä riittävästi siitä millainen olen..

On käsittämätöntä miten narsku näkee syyllisen aina jossain muualla kuin itsessään. Ainoastaan silloin, kun narsku on vaarassa saada häädön parisuhteesta, hän saattaa esittää olevansa jostain pahoillaan. Ei hän ole. Hän on kuitenkin niin taitava manipuloinnissaan, että tällaiseen kokematon voi mennä vipuun helpostikin.. ja moneen kertaan. Sama kaava kuitenkin toistuu. Aina. Ei hän muutu. Etkä sinä ole siihen syyllinen.

Väkivaltaisessa suhteessa vaihtelee tarpeen mukaan se, millaista arkea siellä eletään. Eihän kukaan jäisi jatkuvasti väkivaltaiseen suhteeseen. Jos häpeää on kerätty riittävästi, ja sysätty se valtava syyllisyys uhrin harteille, saattaa väkivalta olla jatkuvaa. Uhri hoitaa sen peittelemisen ulkopuolisten silmiltä. Jos uhri pystyy ponnistelemaan niin paljon, että on aikeissa lähteä, voi väkivaltaa ja hyvittelyä olla enemmän. Mutta vain niin kauan, että saa uhrin pään käännettyä. Sitten hyvittely ja muka pahoillaan olo on turhaa, ja väkivalta voi taas jatkua. En ole kuullut yhdessäkään tapauksessa, että tähän kaavaan olisi tullut muutos.

Ainoa asia, joka voi muuttua ja tuoda vapautuksen väkivaltaan.. on se että lähdet siitä pois. Valitettavan usein vaan pätee "Parempi tuttu helvetti, kuin tuntematon taivas" ..ja tässä helvetti on todellakin tuttu, mutta ei ikinä tule olemaan turvallinen. Muutos on pelottavaa, mutta välttämätöntä, jotta voi taas elää.

m.e.