Tunne siitä, että kaikki ei ole ihan hyvin. Aika nopeasti suhteessa tuli tunne, että tuo kumppani ei ole ihan normaali. Ensimmäisenä outoutena naamion takaa nosti päätään kateus. Kateus oikeastaan ihan kaikkea kohtaan. Hyvä ystäväni oli huomannut tämän outouden jo minua aiemmin. Luulen näin jälkikäteen ajateltuna, että narsku huomasi tämän ja siksi yritti voimakkaasti kääntää minut ystävääni vastaan. Toki siihen oli muitakin syitä.. mutta niistä myöhemmin.

Ystäväni oli kuullut kumppanini vähän kuin ohimennen sanovan, että "vituttaa, jos jollain menee hyvin" ja samalla huomannut järjettömän vihan narskun kasvoilla. Tämä tapahtui yhteydessä, jossa olimme puhuneet ihmisestä, jolla meni hyvin ja hän käytti kohdalleen sattuneen onnen auttamalla myös muita. Narsku ei voinut käsittää tällaista, ja hänessä tosiaan nousi voimakas viha kaikkea tällaista kohtaan. Jos joku lisäksi auttoi muita, niin se meni täysin sietokyvyn yli. Kasvot vääntyivät useasti muutenkin siihen ilmeeseen. En ole eläessäni nähnyt - en narskua ennen enkä jälkeen kenelläkään - sellaista inhon, vihan ja tuskan ilmettä, jonka hän väänsi kasvoilleen. Ja luulen nyt, että se ilme kuvasi oikeasti niitä tunteita, joita sisällä oli.

Itselle tuo erikoinen olo siitä, että kaikki ei ole nyt hyvin, tuli kun narsku käyttäytyi minua kohtaan aivan järjettömästi. Käytös itsessään oli jo hyvin erikoista, mutta perustelut sille vielä oudommat. Hän perusteli tämän seuraavana päivänä tiedustellessani syytä käytökseen sillä, että hän oli niin kateellinen minulle. Kun minulle meni hyvin, ja hän ei kestänyt sitä. Olin kuin puulla päähän lyöty -ihminen, jonka kanssa tässä rakennetaan kumppanuutta, ei voi sietää sitä, jos minulla menee hyvin! Kuitenkin, hän sai jotenkin puhuttua itsensä tästä, hän sai minut ymmärtämään, että häntä on vain aina kohdeltu niin väärin ja epäreilusti, että siksi tuo tunne nousi pintaan. Ja sai minulta ymmärrystä ja sääliä, joka sai jatkamaan suhdetta..

Tosiaan, se tunne, että kaikki ei ole nyt hyvin. Elämään tuli tämä tunne pikkuhiljaa. Joka kerta omituiselle käytökselle löytyi kuitenkin selitys (aina syy minusta tai muista ihmisistä). Tunteet olivat hyvin ristiriitaisia, joku vaisto varoitti ja käski lähtemään, mutta narsku sai aina jotenkin seliteltyä tilanteet. Samalla hän vähitellen nakersi tuota vaistoa, omaa sisäistä ääntä. Luottamus omaan itseen karisi vähitellen, ja samalla nuo kaikki omituiset teot alkoivat tuntumaan jotenkin normaalimmilta. Vähitellen tuo tunne kasvoi suuremmaksi ja selkeämmäksi, mutta itseluottamus oli nakerrettu tarpeeksi alas, jotta olisi enää osannut lähteä. Tiesi elävänsä vihollisensa kanssa, mutta pelkäsi niin paljon, ettei enää päässyt pois.

Jos suhteen alussa tällainen tunne nostaa päätään, luota siihen. Lähde pois. Jälkikäteen katsottuna näitä omituisuuksia oli hyvin hyvin paljon, mutta suhteessa rypi niin syvällä, että oma mieli oli jotenkin niin hämärtynyt siitä kaikesta, ettei lähelle enää nähnyt selkeästi. Kysy vaikka ystäviltä, joltain ulkopuolisilta asioista, joita tapahtuu - onko tapahtumat ulkopuolisin silmin normaaleja. Todennäköisesti narsku on sitä mieltä, ettei kenellekään puhuta perheen sisäisistä asioista, mutta puhu silti. Hän yrittää vain eristää sinut normaalilta maailmalta. Luota omaan tunteeseen siitä, että kaikki ei ole hyvin. Sillä ei todellakaan ole.

 

m.e.