Syyt suhteeseen lähtemiseen löytyivät tarpeesta löytää turvallinen parisuhde. Ei ollut lainkaan merkitystä sillä, miltä ihminen näytti tai missä puitteissa muuten elämäänsä eleli. Halusin vain löytää jonkun, joka tuntuisi turvalliselta ja olisi samalla puolella.Halusin ihan arkisen, tavallisen kumppanin, joka jakaisi arkea ja toisi tasapainoa.

Kumppani osasi tarjota juuri sitä, mitä hain. Tuntui jopa "liian hyvältä ollakseen totta", ja juuri sitä se olikin. Kumppani osasi esittää juuri sellaista, jota hain. Mutta todellisuudessa hän olikin aivan kaikkea muuta kuin turvaa ja tasaisuutta.

Alkuun hän oli itse väärinkohdeltu ja väärinymmärretty, ja tarkat kuvailut menneistä tapahtumista saivat minut tuntemaan sääliä ja halua auttaa. Ja toisaalta tuntemaan, että tapahtuneet ovat samankaltaisia omien menneisyyden tapahtumien kanssa. Kuvittelin löytäneeni ihmisen, jonka kanssa en tuntisi itseäni enää yksinäiseksi. Joka ymmärtäisi. Vaikka olin päättänyt, etten lähde suhteeseen enää nopeasti, vaan elän jonkin aikaa vain itselleni ja lapsilleni, hän osasi hivuttautua elämääni niin taitavasti, niin kiltin, ahkeran ja tasapainoisen oloisena, etten voinut jättää tätä suhdetta. Kuvittelin, että tämä on juuri sellainen jota tarvitsen voidakseni hyvin.

Mitä sitten tapahtui? Jälkikäteen tapahtuneet tuntuvat niin erikoiselta, että on vaikea selittää niitä kellekään ulkopuoliselle. Narskun tavoite jo suhteen aikana oli usein vain sekoittaa minun päätäni. En tietenkään tajunnut tätä silloin. Epäilin jossain vaiheessa jopa sekoavani itse, epäilin omaa jaksamista ja mielenterveyttäni.

Asiat saattoivat olla sinänsä hyvin pieniä. Niin pieniä asioita, että eihän niistä kukaan voi suuttua tai loukkaantua. Sepä, siitä kaikesta väärinkohtelustahan ei saanut edes loukkaantua. Vikahan oli minussa - ymmärsin väärin, ylireagoin, olin hullu, ajattelin aina vain itseäni.. Enkä osannut ottaa huomioon pientä ressukkakumppania, joka syvästi kärsii minun takiani. Kuten se, etten älynnyt, ettei kenenkään saappaita sovi palauttaa. Pitäisi ymmärtää, miten se loukkaa toisen tunteita.

 

Esimerkki 1 - Saappaat

Exäni soitti minulle päivällä, ja kysyi olisiko mahdollista, että hänen saappaansa olisivat jääneet johonkin varastoon ja voisinko katsoa ja palauttaa ne hänelle mikäli näin olisi. Lupasin katsoa ja ilmoittaa jos löytyvät, hän voisi sitten hakea ne terassilta. Kerroin tämän naskulle illalla, ja tämä pieni asia sai aivan järjettömät mittasuhteet. Saappaiden vuoksi sain kuulla mm.

"Mikset sä vittu voi ikinä ajatella asioita mun kannalta"

"Vitun huora, oot pitäny selän takana koko ajan yhteyttä exään"

"Kai sä vittu nuolet ne saappaat puhtaaks ja ryömit palauttaan niitä"

"Oot pitäny niitä saappaita täällä tahallas, että saat syyn pitää yhteyttä"

"Aiotko oikeesti vittu ettiä niitä sille vitun kusipäälle"

"Ei vittu mä tiesin ettei suhun voi luottaa, samanlaisia huoria vittu kaikki"

Ja niin edelleen.. Ja näihin saappaisiin palattiin koko seuraavan vuoden ajan. Saappaat toimivat todisteena minun epärehellisyydestäni, kuinka kohtelen häntä kaltoin ja kuinka olen pettänyt häntä exän kanssa ja varmasti sitten kaikkien muidenkin kanssa. Koita siinä sitten selittää tätä ulkopuoliselle.. "Etsin exän saappaita, kun oli ne mahdollisesti jättänyt muuton yhteydessä ja narsku sitten suuttui siitä.." Ulkopuolinen: "No ehkä siitä tuntui vaan pahalta, eihän siinä mitään pahaa ole, kun sanoo suoraan miltä hänestä tuntuu.." Narskun käyttämät syytökset ja huudot ovat niin noloja, ettei niitä viitsi edes kellekään kertoa. Millaisena minuakin pidettäisiin, kun annan puhua itselleni noin..

 

Ja ei, ei siinä olekaan mitään pahaa jos jostain loukkaantuu. Ei siinäkään vaikka loukkaantuu jostain ns. "pikkujutusta" vaikkei se omasta mielestäni ole kohtuullista. Mutta siinä on, että koko ajan, kaikessa mitä arjessa tapahtuu, on tämä vaara mukana. On pakko hiippailla koko ajan varovasti, pienessä valmiustilassa, ettei vaan loukkaa toista mitenkään. Koska mistä vaan voi saada syyn suuttua, ilman mitään kohtuutta oikeaan asiaan.

Eteisen ovi on jäänyt auki, ja sieltä vetää kylmää sisään. --> Todiste siitä, että koitan tappaa narskun. Hän on ollut tulossa kipeäksi ja silti noin julmasti toimin, koitan sairastuttaa hänet ja saada hengiltä, olen niiin ajattelematon ja julma.

Vastaan puhelimeen, ja siellä on lehtimyyjä. Vastaan, että ei kiitos, en tarvitse nyt mitään. --> Siellä oli varmasti joku exä, hoito tai muu. Todiste siitä, kuinka petän jatkuvasti, olen huora, kuinka raskasta minun kanssani on elää, kuinka julmasti ja väärinkohdeltu hän on ym. ym... tätä rataa, samankaltaisia esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon.

Ei tällainen ole parisuhteessa elämistä. Se on pahimman vihamiehen kanssa elämistä, pelkoa, jatkuvaa vaaraa, nöyryytystä.. toinen hakee koko ajan syitä, miten voisi hyökätä ja kiusata. Ja mikä pahinta, siitä voi olla silti todella vaikeaa pyristellä pakoon, vaikeaa kertoa kenellekään. Varsinkaan ihmisille, jotka eivät ole tällaista itse kokeneet. Ihmisille, jotka eivät voi mitenkään ymmärtää.

 

Aika kaukana siitä, mitä alunperin suhteelta halusin -turvallisuutta, tasapainoista arkea..

 

m.e.