Oma sisäinen ääni, tai vaisto, se joka kertoo meille asioita, vaikkemme järjellä välttämättä pysty niitä selittämään. Yleensä sen huomaa, jos joku valehtelee. Sen näkee jostain pienistä eleistä ja ilmeistä. Voi olla vaikea katsoa silmiin. Tai jotain, joku pienikin asia, joka kertoo, että nyt toinen ei kerro koko totuutta.

Olen huomannut, että monelta narskulta tällainen puuttuu. Hän voi silmät kirkkaana valehdella ihan mistä vaan. Tämä on yksi asia, joka saa uhrin päätä sekaisin. Jälkikäteen oli aika kova järkytys, kuinka en ole huomannut merkkejä, jotka ovat olleet aivan nenäni edessä, täysin kirkkaina. "Miten en voinut huomata, miten tyhmä olen ollut.." Tätä ei auta yhtään ympäristön tarinat siitä, kuinka kaikki muutkin tiesivät, ja miten et lähtenyt sellaisesta suhteesta. Valehtelu oli aivan selvää ulkopuolisille, mutta sisällä siinä kaikessa mikään ei todellakaan ole selvää. Se on sekavaa ja järjetöntä.

Narsku saattoi valehdella myös huvikseen, ihan arkipäiväisistä asioista. Ehkä se oli osa testaamista, huomaako toinen valehtelun. Tai hän saattoi esittää valehtelevansa, ja puhuikin totta. Jälkikäteen sitten, jos epäilin hänen valehtelevan, hän saattoi vedota tähän, että olen aiemminkin epäillyt, vaikka hän on puhunut totta.. Olin siis epävarma, epäilevä, vainoharhainen, ja kaikki miten hän oli saanut minua epäilemään ja kyseenalaistamaan, toimi hänen mielestään tästä todisteena. Olin hullu, ja hän raasu joutui elämään sellaisen hullun kanssa. Mietin joskus jopa itse, että miten voi olla minun luottamukseni arvoinen, jos ei ollut luottamusta, jonka arvoinen hän voisi olla. Tämä oli alunperinkin tarkoituksena. Pyöritys toisen mielellä on niin suunniteltua ja järjestelmällistä, ettei sitä ulkopuolinen voi mitenkään ymmärtää.

Vaisto siitä, että toinen valehtelee, joutui todella koetukselle. Alkuun itsestään oli aivan varma. Kuitenkin pitkään jatkunut toisen peli omalla mielellä oli niin valtavaa ja järjetöntä, että se jossain vaiheessa sai todella epäilemään omaa itseään. Jotenkin siinä menetti kyvyn luottaa itseensä, ja luottaa omaan mieleensä. Järjetöntä ja hullua kuitenkin oli ainoastaan se, miten joku voi tietoisesti tähdätä juuri siihen. Kun sanotaan, että ihminen on rikki, niin tämä on varmaankin yksi niistä kohdista, joista oikeasti on rikki. Vaisto, kyky luottaa omaan intuitioon, omaan sisäiseen ääneen, on todella rikki. Ei voi luottaa omaan vaistoonsa, ei voi luottaa omaan itseensä. Ja se on hajottavaa, menettää tärkeän osan itsestään.

Oma intuitio on yksi asioista, joka on ehkä saatu hajalle. Yksi palapelin pala, joka täytyy rakentaa takaisin, mutta se rakentuu entistä vahvempana.  Tulet jatkossa todella huomaamaan jos joku yrittää hajottaa mieltäsi, pelata ja leikkiä sillä. Osaat jättää leikin kesken tarpeeksi ajoissa. Jos olet vielä tällaisessa suhteessa, laita asioita vaikka paperille, mitä sinulle on sanottu ja koska. Puhu asioista ystävillesi. Vaikka niistä on todella vaikea puhua, ja vielä vaikeampi kertoa niistä järkevästi, koska ei näissä asioissa todella monesti olekaan mitään järkeä. Luota itseesi, vaikka helppoa se ei ole. Ja voit vielä luottaa myös muihin ihmisiin. Lähde suhteesta, jos huomaat ettei se tee sinulle hyvää, luota siihen jos tuntuu pahalta, älä jää vaikka sinun kerrottaisiin vaan olevan hullu ja yliherkkä ja sekaisin. Se suhde on saanut sinut siihen pisteeseen. Lähde.

"Särjetty ja satutettu sinua on monta kertaa, ja nyt kuvittelet et se oot sinä jonka päässä viiraa. Yhtäkkiä putoat pohjattoman syvään kuiluun ja luulet et tästä on madotonta ikinä toipuu.. Hullu sä et ole, mut joskus sitä romahtaa.. Hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät, hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa. Sama se, vaikka sinä rakastuisit johonkin väärään.. tärkeintä on ettet sinä koveta sun sydäntä koskaan.."(Biisi Janna - Hullu sä et ole)

 

m.e.