perjantai, 31. tammikuu 2020

Narsismi, läheisriippuvuus, alkoholismi.. sekalaista pohdistaa

Joskus sitä ihmettelee, miten pihalla narskun täytyy olla. Eihän kukaan ihminen voi toimia ja ajatella noin. Samalla kauhistuttaa, kun huomaa miten paljon sellaisia ihmisiä täällä keskuudessamme liikkuu. Itselle narsistin puolison kautta, ja aiheeseen tutustumalla valkeni, että oma veli on pahimman luokan narsisti.

Alkoholin käyttö oli siihen asti jotenkin peittänyt alleen veljen todellisen luonteen. Kaikki huolet ja ongelmat, joita veli aiheutti, kuitattiin pitkään viinapirulla. Se ei kuitenkaan selitä mielestäni milläänlailla sitä kaikkea mitä se ympärillään piti hengissä. Vanhempien hyväksikäyttöä, selityksiä, ettei itse mielellään ole tässä tilanteessa. Hänhän se uhri on, kun joutuu juomaan ja elämään toisten siivellä. Välillä se julmuus, jota vanhempia kohtaan oli. Hän mm. riehui heidän kotonaan puukon kanssa, äiti ja isä pelkäsivät henkensä puolesta. Silti, miten ihminen voi pitää siinä koukussa elämän loppuun asti. Miten veli kävi äidin saattohoidossa ainoastaan krapulassa kerjäämässä lisää rahaa. Ja miten yli 70-vuotias isä edelleen paapoo yli 40-vuotiasta poikaansa.

Narsku-veli puhuu kaikille, kuinka asuu isän takia hänen naapurinaan. Jotta voi auttaa isää aina, jos isä tarvitsee apua, ihan missä asiassa vain. Isällä kun on jo kuitenkin ikää. Kun isä on niin hänen rakkain ja tärkein ihmisensä, jonka puolesta tekisi mitä vain. Kuitenkin todellisuudessa isä käy veljen puolesta kaupassa, saa sättimiset, jos ei ole osannut ostaa oikeanlaista sisäfilettä. Isä tekee lumityöt ja ajaa kesällä nurmikon. Ostaa kukat pihalle ja kitkee ja kastelee ne. Siivoaan kännissä oksennetut ja paskotut lakanat ja putsaa jäljet. "Jotta ei tule paha mieli, kun herää". Isä hakee baarista, jos ei, niin "on pakko ajaa kännissä". Isä tekee kaikkensa ja saa jatkuvasti paskaa niskaansa.

Veli asuu uudessa omakotitalossa, on asunut jo 10 vuotta, muttei ole maksanut mitään laskujaan, lyhennyksiään tai edes ruokakulujaan itse. Ensin maksoi äiti ja isä yhdessä, sitten isä. Välillä on aina ollut pikavippivelkoja, jotka on kuitattu veljen puolesta, välillä on annettu tuhansia euroja velkoihin, joita ei todellisuudessa edes ollut. Ne ja saadut tuet kelasta ja sossusta menevät kalliisiin vaatteisiin, bileisiin, juomiseen tai vaikka viimeisin ostos - securitaksen turvakamerat ja palvelut. Ja kun isä ostaa sisäfileet ja kalliit ainekset ruokiin, leveillään niillä muille ja tarjotaan ruuat samalla kavereillekin.

Jos tästä kaikesta koittaa sanoa veljelle, hän varmistaa, että isä on hänen puolellaan ja minä tosiasiassa olen vastuussa kaikesta ja hänen pahan mielensä syy. Jos puhuu isälle, hän suuttuu ja vaatii veljelle ymmärrystä. Pitäisi ymmärtää ja tukea, silloinkin kun narsisti ryyppää äidin hautajaisissa ja hilluu pitkin pihaa kavereidensa kanssa alasti laulaen. Silloinkin, kun veli hajottaa vanhempien oven, tv.n, heittelee astiat rikki ja uhkailee puukko kädessä. Silloinkin, kun sytyttää talon palamaan, kun isä on lähtenyt ulkomaille ja kehdannut jättää veljen yksin kotiin. Tai silloin, kun on väkivaltainen minua kohtaan.

Joo, on alkoholismi sairaus ja vakava asia, ja vaikuttaa mieleen ja aivoihin rajusti ja muuttaa ihmistä. Se ei kuitenkaan tässä ole se ongelma, vaan raaka muiden ihmisten hyväksikäyttö, vastuuttomuus ja vaarallisuus muille ihmisille. Ja nämä ongelmat ovat alkaneet jo paljon ennen alkoholin astumista kuvioihin. Alkoholismi vai narsismi - ihan sama, tässä tapauksessa tällä hetkellä on kyse molemmista.

Minä olin pienenä aina vastuussa kaikesta, ihan kaikesta. Veli vei rahani, joita olin pitkään lapsena säästänyt. Se oli minun vikani, koska olin jättänyt ne niin että ne voi viedä. Olen edelleen syyllinen siihen, että veljeni juo ja käyttäytyy noin. Toki tiedän jo itse, että näin ei ole. Ja olen aikapäiviä sitten sanoutunut irti koko hommasta. Kuinkahan paljon tällä kuitenkin on ollut vaikutusta siihen, että sitten kumppanin kanssa oli jotenkin kaikki niin tuttua.. moni olisi varmasti herännyt aiemmin ja lähtenyt, mutta muutama vuosi painajaisessa ei oikeastaan tunnu niin pahalta, kun on elänyt samanlaisessa pienestä asti.

Olen miettinyt paljon syitä, miksi kukaan on parisuhteessa narsistin kanssa,  tai muuten väkivaltaisessa suhteessa. Jos se on niin tuttua, ettei asioita osaa riittävästi kyseenalaistaa? On tottunut kantamaan vastuun kaikesta ja narsisti osaa tätä kyllä käyttää hyväkseen. On tottunut kantamaan häpeää ja salailemaan perheen sisällä elävää pahuutta.

Toisaalta, olen kuitenkin elänyt perusturvallisen lapsuuden. Kotona en juuri ollut, mutta se ympäristö, jossa lapsuuteni vietin suurimmaksi osaksi, oli kuitenkin terve. Toisaalta joskus voi olla, että liian turvattu ja hyvien ihmisten keskellä eletty lapsuus ei auta tunnistamaan pahuutta, joka vastaan tulee vääjäämättä kaikille jossain vaiheessa. Ei osaa juosta karkuun. Ja kun kohtaa narsistin käyttämää manipulointia ja pelolla toisen hallitsemista ja muita keinoja, järkyttyy, jähmettyy, ei osaa toimia, koittaa pelastaa ja muuttaa toisen, koitaa väkisinkin nähdä jotain hyvää narsistissa ja auttaa... ja mitä kaikkea?

Alkoholismi, läheisriippuvuus ja narsismi ei ole oikein mukava yhtälö siihen osallisille. Onko muita, joilla kokemuksia tällaisista? Tai siis tiedän, että muita valitettavasti on, ja paljon. Ja he kaikki kantavat häpeää ja syyllisyyttä sisällään, ja se on musertavaa. Olisiko puhuminen ensimmäinen askel kohti siitä vapautumista? Oletteko löytäneet muita toimivia keinoja käsitellä näitä asioita?

 

m.e.

perjantai, 24. tammikuu 2020

Minä, vahva nainen

En joskus ymmärtänyt naisia, jotka jäivät väkivaltaiseen parisuhteeseen. Muistan, että pidin heitä jotenkin säälittävinä, heikkoina, tyhminä.. En voinut millään ymmärtää, miten kukaan voisi elää sellaisessa. Nykyään minulla ei ole minkäänlaista vaikeutta ymmärtää heitä. Jo pelkkä henkinen väkivalta on niin musertavaa ja raakaa. Väkivaltainen suhde vie voimat, joita tarvittaisiin muutokseen ja lähtemiseen. Langettaa niin kovan häpeän kaikesta, mitä kotona piilossa tapahtuu, ettei kehtaa myöntää tapahtumia kellekään. Alkaa jopa suojelemaan tekijää. Ja jää kaiken tuskan kanssa yksin.

Nöyryytys, nimittely, alistaminen, kontrolointi, ylipäänsä toiselle pahan olon tuottaminen tarkoituksella, oli se millaista vain, ei kuuluu parisuhteeseen. Kivun tuottaminen toiselle, henkisen tai fyysisen kivun, ei kuulu rakkauteen. Jos tuntuu pahalta, etkä oikein välttämättä edes tiedä miksi.. mieti taaksepäin. Millainen olit ennen tätä parisuhdetta? Nautitko elämästä silloin ja nyt samalla tavalla? Tunsitko olosi turvalliseksi? Saako kumppanisi sinut voimaan hyvin? Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Teitkö samoja asioita, tapasitko ystäviäsi niinkuin nyt? Näitkö tulevaisuuden valoisana, samanlaisena kuin nyt?

Pelkän tosiasian kohtaaminen, sen, että elää väkivaltaisessa parisuhteessa, on vaikeaa. Lähteminen siitä on vielä vaikeampaa. Mutta lähteminen on ainoa vaihtoehto, jos haluat taas voida hyvin. Ja voit oikeasti voida vielä hyvin. Etene pienin askelin, mutta etene oikeaan suuntaan. Takapakkeja voi tulla, mutta älä lannistu, älä jää paikkaan, jossa sinulla ei tule ikinä olemaan hyvä olo. Paikkaan jossa ei ole rakkautta, on vain vihaa. Ja pelkoa, ei turvaa.

Puhu, hanki tietoa, laita asioita paperille ylös. Väkivalta saa mielen sumentumaan ja monesti olisi hyväksi saada siihen ulkopuolista näkökulmaa. Olet uhri, et syyllinen toisen tekemisiin. Et, vaikka tekijä tietenkin koittaa sen niin kääntää. Mitä tehokkaammin sinuun on istutettu häpeä, sitä vaikeampaa on lähteä pois. Mieti mitä kaikkea hän on saanut sinuun istutettua? Häpeän, joka ei ole sinun teoistasi johtuvaa, vaan sen toisen? Kuuntele omaa sisäistä puhettasi, mitä ajattelet itsestäsi, mitä hänestä. Pakene.

 

m.e.

 

 

 

maanantai, 13. tammikuu 2020

Lisää tunteita - ilo(ttomuus)

Ilo - narsisti ei voi sietää onnea ja iloisuutta. Hän ei ymmärrä sitä, koska hän ei itse siihen kykene. Tämä saa monesti aikaan sen, että normaalit illanvietot, juhlat ja ystävien tapaamiset vähenevät pikkuhiljaa. Alkuun voi olla, että vain ihmettelet narskun käytöstä, mutta käytte silti muutamissa tapahtumissa. Kuitenkin, jotain näistä tapahtuu (on keinoja muitakin, mutta nämä olivat yleisimpiä kohdallani niin kauan kun edes yritin pyristellä ulkomaailmaan): 

1. Narskun käytös on juhissa jollain tavalla niin erikoista, että et halua niihin enää ikinä mennä. Omalla kohdalla narskun käytös juhlissa oli aivan järkyttävää, siihen kuului useasti se, että narsku joi alkoholia, joka sai hänet sekoamaan avoimemmin kuin yleensä. Siis muiden aikana, vaikka selvinpäin hän pystyi pitämään kasvoillansa naamion yleensä, jos paikalla oli muita ihmisiä. Kun näin tapahtui, muutkin olivat aivan järkyttyneitä narskun käytöksestä. Itseni valtasi häpeä, miten voin olla tuollaisen ihmisen kanssa. Hän nimitteli, töni, alisti.. kaikkea sitä julkisesti silloin kun oli päissään ja olimme esimerkiksi häissä. Joka kerta ilta päättyi riitaan ja itkuun, joka vain paheni juhlista lähtemisen jälkeen. Joten - en enää mennyt tällaisiin tilaisuuksiin.

2. Menet yksin, mutta narsku pilaa silti iltasi. Mitä mukavampi ilta olisi tulossa, sitä varmempi oit olla siitä, että narsku tekee kaikkensa pilatakseen sen. Se alkaa esim. sillä, että myöhästyt. Todennäköisesti narsku järjestää jo kotona kohtauksen, jonka takia myöhästyt, tai sitten hän on luvannut viedä sinut juhliin, eikä viekään ja siksi myöhästyt. Jos osaat jo varautua tähän aiempien kertojen takia, hän järjestää kohtauksen muuten vaan, jotta saa sinut pois tolaltasi. Joten - helpompi jäädä kotiin.

3. Olet päässyt juhliin asti. Narsku tekee edelleen kaikkensa, että saa pilattua iltasi. Hän vie huomiosi väkisin. Hän laittaa vaikka aivan koko ajan viestejä, jotka saavat sinut tuntemaan syyllisyyttä tai huonommuutta. Hän haastaa riitaa - vänkyttää jostain aivan mitättömästä asiasta vaikka sadan viestin verran, jos ei saa sinua muuten huonolle tuulelle. Jos et vastaa, hän keksii aivan varmasti keinon ottaa sinuun yhteyttä. Viimeinen keino on tulla paikalle, mutta todennäköisesti varsinkin sinä itse haluat välttää tätä vaihtehtoa viimeiseen asti. Koska silloin palattaisiin vaihtoehtoon 1. Joten - en mennyt enää yksin mihinkään.

4. Tämä tullaan muistamaan kauan. Kuinka sinä vain juhlit, kun hän siivosi kotona, olit kaatokännissä (vaikka olisit ollut selvinpäin), olit pettämässä ja juonimassa muutenkin jotain hänen päänsä menoksi. Olet loppujenlopuksi aina syyllinen siihen, että illat ovat aina menneet pilalle. En muista omasta suhteestani yhtään kertaa, jolloin olisin päässyt oikeasti pitämään hauskaa tai nauttimaan ystävieni seurasta. Joten - parempi tai ainakin huomattavasti helpompi vaihtoehto on jäädä kaikesta aiemmin ihan normaalista hauskanpidosta pois. Alistua siis narskun tahtoon.

Nykyään saan nähdä ystäviäni, tai voimme yhdessä puolison kanssa käydä viettämässä iltaa. Odotan kuitenki edelleen koko ajan, missä vaiheessa illan kulku kääntyy. Aiemmin se tapahtui sekunneissa, sormia napsauttamalla kaikki kääntyi päälaelleen ja siitä eteenpäin kaikki oli aina yhtä tuskaa. Vaikka narsku joka kerta lupasi, ettei sellaista enää tapahdu (ei ymmärrä mikä häneen meni, hän vain pelkää niin paljon että minulle tapahtuu jotain pahaa, kaverit ovat sellaisia ja tällaisia, koittaa suojella niiden seuralta, eikä hän tietenkään ikinä aiemmin ole käyttäytynyt näin jne. jne..). Nykyään, uudessa suhteessa tällaista muutosta ei tapahdu, vaan saan nauttia olostani ja saan aamulla nukkua rauhassa pidempään ja levätä. Voidaan yhdessä muistella miten hauskaa oli -kaikkea mitä normaalissa suhteessa voi tehdä. Vie varmaan vielä jonkun aikaa, että siihen pystyy luottamaan täysin, ettei enää tarvitse valmistautua pahimpaan.

Jos olet ollut narsistisessa parisuhteessa, muistatko yhtäkään iltaa, jona kaikki olisi mennyt hyvin.? Ettei illan aikana tai heti sen jälkeen olisi tullut riitaa? Ettei sinua olisi sitten vielä syyllistetty siitä? Ja tiedäthän, ettei se ole normaalia? Toisen ilon pilaaminen ei kuulu normaaliin parisuhteeseen, ei vaikka itselä olisi kuinka huono päivä takana.

 

m.e.

 

 

 

maanantai, 13. tammikuu 2020

Kaikenlaisista tunteista

Tunne siitä, että kaikki ei ole ihan hyvin. Aika nopeasti suhteessa tuli tunne, että tuo kumppani ei ole ihan normaali. Ensimmäisenä outoutena naamion takaa nosti päätään kateus. Kateus oikeastaan ihan kaikkea kohtaan. Hyvä ystäväni oli huomannut tämän outouden jo minua aiemmin. Luulen näin jälkikäteen ajateltuna, että narsku huomasi tämän ja siksi yritti voimakkaasti kääntää minut ystävääni vastaan. Toki siihen oli muitakin syitä.. mutta niistä myöhemmin.

Ystäväni oli kuullut kumppanini vähän kuin ohimennen sanovan, että "vituttaa, jos jollain menee hyvin" ja samalla huomannut järjettömän vihan narskun kasvoilla. Tämä tapahtui yhteydessä, jossa olimme puhuneet ihmisestä, jolla meni hyvin ja hän käytti kohdalleen sattuneen onnen auttamalla myös muita. Narsku ei voinut käsittää tällaista, ja hänessä tosiaan nousi voimakas viha kaikkea tällaista kohtaan. Jos joku lisäksi auttoi muita, niin se meni täysin sietokyvyn yli. Kasvot vääntyivät useasti muutenkin siihen ilmeeseen. En ole eläessäni nähnyt - en narskua ennen enkä jälkeen kenelläkään - sellaista inhon, vihan ja tuskan ilmettä, jonka hän väänsi kasvoilleen. Ja luulen nyt, että se ilme kuvasi oikeasti niitä tunteita, joita sisällä oli.

Itselle tuo erikoinen olo siitä, että kaikki ei ole nyt hyvin, tuli kun narsku käyttäytyi minua kohtaan aivan järjettömästi. Käytös itsessään oli jo hyvin erikoista, mutta perustelut sille vielä oudommat. Hän perusteli tämän seuraavana päivänä tiedustellessani syytä käytökseen sillä, että hän oli niin kateellinen minulle. Kun minulle meni hyvin, ja hän ei kestänyt sitä. Olin kuin puulla päähän lyöty -ihminen, jonka kanssa tässä rakennetaan kumppanuutta, ei voi sietää sitä, jos minulla menee hyvin! Kuitenkin, hän sai jotenkin puhuttua itsensä tästä, hän sai minut ymmärtämään, että häntä on vain aina kohdeltu niin väärin ja epäreilusti, että siksi tuo tunne nousi pintaan. Ja sai minulta ymmärrystä ja sääliä, joka sai jatkamaan suhdetta..

Tosiaan, se tunne, että kaikki ei ole nyt hyvin. Elämään tuli tämä tunne pikkuhiljaa. Joka kerta omituiselle käytökselle löytyi kuitenkin selitys (aina syy minusta tai muista ihmisistä). Tunteet olivat hyvin ristiriitaisia, joku vaisto varoitti ja käski lähtemään, mutta narsku sai aina jotenkin seliteltyä tilanteet. Samalla hän vähitellen nakersi tuota vaistoa, omaa sisäistä ääntä. Luottamus omaan itseen karisi vähitellen, ja samalla nuo kaikki omituiset teot alkoivat tuntumaan jotenkin normaalimmilta. Vähitellen tuo tunne kasvoi suuremmaksi ja selkeämmäksi, mutta itseluottamus oli nakerrettu tarpeeksi alas, jotta olisi enää osannut lähteä. Tiesi elävänsä vihollisensa kanssa, mutta pelkäsi niin paljon, ettei enää päässyt pois.

Jos suhteen alussa tällainen tunne nostaa päätään, luota siihen. Lähde pois. Jälkikäteen katsottuna näitä omituisuuksia oli hyvin hyvin paljon, mutta suhteessa rypi niin syvällä, että oma mieli oli jotenkin niin hämärtynyt siitä kaikesta, ettei lähelle enää nähnyt selkeästi. Kysy vaikka ystäviltä, joltain ulkopuolisilta asioista, joita tapahtuu - onko tapahtumat ulkopuolisin silmin normaaleja. Todennäköisesti narsku on sitä mieltä, ettei kenellekään puhuta perheen sisäisistä asioista, mutta puhu silti. Hän yrittää vain eristää sinut normaalilta maailmalta. Luota omaan tunteeseen siitä, että kaikki ei ole hyvin. Sillä ei todellakaan ole.

 

m.e.

 

keskiviikko, 8. tammikuu 2020

Turvasatama vai taistelukenttä

Miksi haluan olla parisuhteessa. Haluan rakkautta, turvaa, ihmisen jonka kanssa voi jakaa perusarjen, mutta myös onnen ja haasteet, haluan jakaa oman elämäni toisen kanssa. Haluan ystävän, ihmisen joka on minun puolellani. Perusasioita, joiden luulisi olevan itsestäänselviä kaikille.

Irtipäästäminen väkivaltaisesta suhteesta, joka ei ole ollut mitään tällaista, on silti vaikeaa. Pitää jollainlailla kiinni niistä haaveista, omista unelmista, joiden kuvitteli olevan vihdoin totta. Se hyvä oli kuitenkin pelkkää esitystä. Narsku monesti kerää alkuun tietoa -voi tuntua siltä, että vihdoin ihminen joka osaa puhua ja haluaa kuunnella. Hän osaa sitten olla juuri sellainen unelmakumppani, josta olet haaveillut koko elämäsi. Tuntuu, että on vihdoin löytänyt oman turvasatamansa. Ja kun totuus paljastuu, sitä ei halua nähdä. Pää on saatu monesti tässä vaiheessa jo niin sekaisin, ettei kaikkea pysty enää näkemään ihan selkeästi. On järjetöntä ajatella, että kaikki se olikin ollut vain suunnitelma saada toinen hallintaansa. Miten ihminen, jota itse rakastaa ja jolle antaisi kaikkensa, voisi haluta minulle pahaa. Miten toinen voisi käyttäytyä niin, ettei rakastaisi vaan vihaisi.

Haluan rakkautta - Narsku ei osaa rakastaa. Paitsi itseään. Hän ei halua edes muilta rakkautta, eihän hän tiedä edes mitä se on. Hän esittää rakkautta, mutta on kaikkea muuta. Hän esittää unelmakumppania alkuun, ja tarpeen tullessa aina välillä. Hän voi muuttua kuitenkin silmänräpäyksessä taas omaksi itsekseen. Ja nämä muutokset ovat todella karmivia. Muutos takaisin voi tapahtua vaikka jonkun ulkopuolisen ihmisen tullessa paikalle. Se on suunniteltua, tarkoitettua. Ei kannata uskoa jos narsku sanoo, ettei tiedä mikä häneen meni. Tai ettei hän pystynnyt hallitsemaan itseään. Tai mitä valheita vaan. Kyllä hän hallitsee itsensä. Ja tekee sen kaiken täysin tietoisena siitä mitä tekee. Narsku ei rakasta, hän vihaa. Hän vihaa myös sinua, siksi voi tuntua siltä, että hän välillä vihaisi sinua. Hän todella vihaa, mutta ei välillä, vaan koko ajan.

Haluan turvaa - Narsku on kaikkea muuta kuin turvallinen. Hän on täynnä vihaa ja kohdistaa sen lähimmäisiinsä. Niihin ihmisiin, joiden kaiken järjen mukaan kuuluisi olla samalla puolella ja suojella ja auttaa toisiaan. Hän hajoittaa pala palalta, suunnitelmallisesti. Et ole turvassa. Koti ei tällaisessa suhteessa tule ikinä olemaan sinulle turvallinen paikka, paikka jossa voisit rauhoittua ja levätä, turvasatama. Parisuhde on taistelukenttä, jossa joudut suojelemaan itseäsi ja läheisiäsi omalta puolisoltasi.

Haluan jakaa onnen ja apua ongelmissa - Narsku ei voi sietää sitä, että joku toinen olisi onnellinen. Hän tekee kaikkensa, että kukaan ei ole onnellinen. Eikä se ole mitään pientä naapurikateutta. Jos pääset johonkin mukavaan tilanteeseen, vaikka viettämään ystäviesi kanssa iltaa (luultavasti vain suhteen alussa), hän aivan takuulla tekee kaikkensa, jotta saa sen pilattua. Laittelee vaikka valokuvia itsestään koko illan, tai vänkää ihan mistä vaan aiheesta riittävän kauan. On mustasukkainen ja vaatii valokuvia sinusta, koko ajan. Jos et vastaa viesteihin riittävän nopeasti, hän haastaa riitaa. Nostaa jonkun mukaongelman esille, johon joudut käyttämään kaiken energiasi ja huomiosi, etkä varmasti saa nauttia mistään hetkestä rauhassa. Mitä tärkeämpi tilaisuus sinulle, sitä väkivaltaisempi reaktio siitä seuraa. Vähitellen pelkäät lähteä mihinkään, tai tiedät että helpompi jättää tällaiset kokonaan. Vähitellen huomaat jättäytyväsi ystäviesi seurasta. Et ehkä oikein tiedä miksi, mutta niin tuntuu olevan helpompaa.

Haluan ystävän, rakastetun, jonka kanssa olemme samalla puolella. Narskun kanssa et ole ystävä vaan vihollinen. Et saa turvaa, vaan joudut elämään jatkuvassa pelossa. Pelkäät vähitellen kaikkea. Et voi ikinä tietää, mikä tällä kertaa saa aikaan hyökkäyksen. Väkivaltaisessa suhteessa mitkään maalaisjärjen lait eivät päde. Elät taistelukentällä, et rakkaudessa ja turvassa. Omassa alkusuhteessa ensimmäisiä omituisuuksia oli lause kumppanini suusta: "Käyttäydyin niin, koska sinulla asiat ovat niin hyvin ja minulla huonosti." Häntä raivostutti, jos jollain meni hyvin ja hän teki kaikkensa tuhotakseen muiden onnen. Jopa siis oman kumppanin onni oli sietämätöntä, ja hän myönsi sen. Se järjetön viha silmissä, joka oli minun vikani, koska minulla meni liian hyvin.

Kenenkään ei kuulu pelätä parisuhteessa. Kenenkään ei kuulu muuttaa itseään. Voi olla järkyttävää huomata, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät halua parisuhteesta mitään normaaleja asioita - onnea, iloa, rakkautta. On olemassa ihmisiä, jotka eivät ole parisuhteessa rakkauden, vaan vihan takia. Ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa tuhotakseen kumppaninsa, sen, jota kuuluisi suojella ja rakastaa.

 

m.e.